lauantai 31. tammikuuta 2015

No jaa, ollaanpa nyt rehellisiä...

Yön yli nukuttuani minulla tuli pakottava tarve olla rehellinen itsellenikin. Ei niistä viisauksista ja oppimisista varmasti mitään kantavaa punaista lankaa tähän blogiin tule. Sen kertoo jo blogin nimikin: Jossittelua ja pohdintaa. Arjen ja elämän pohdinta on vähintään yhtä tärkeää. Ja pienten juttujen ihmetteleminen.

Siis yhtään minkäänlaista tasaista laatutasoa ei ole luvassa, mutta yritän kirjoittaa asioista, joista olen ennen ollut hiljaa. Ehkä syystä? ;-)

Uuden kameran koekuvaukset alkavat kohta, kun linnut toivottavasti palaavat ruokintapaikalle. Kävin aamulla täydentämässä lintujen ruokavarastot ja otin koiran mukaan. En voinut vastustaa koiran anovaa katsetta päästä mukaan, joten sinne me sitten kahden menimme. Minä kolistelin ensin jäätyneitä ruoka-automaattien kansia auki kovalla metelillä ja kun vihdoin sain kannen aukeamaan, koira alkoi haukkua kuin viimeistä päivää, ryntäsi portille haukkumaan kuin henkensä hädässä ohi kulkevia koiria ja minä huutamaan perään koiraa hiljaiseksi. Eikä koira tietenkään totellut, joten lähdin juoksemaan koiran perään ja vieläkin yritin käskyttää sitä hiljaiseksi. Sitten koiran kanssa takaisin linnunruokien luokse.

Kun sitten urakka oli valmis, linnut olivat kadonneet jo aikaa sitten. Puolen tunnin kuluttua ikkunasta katsoin tilannetta ja paikka oli edelleen yhtä tyhjä ja autio. Erinomainen neronleimaus ottaa koira mukaan ruokintapaikan täydennykselle - etenkin kun kaava on joka kerta ihan sama. Kumpikaan meistä ei ole oppinut yhtään mitään ;-)


perjantai 30. tammikuuta 2015

Muka viisauksia...

Olen siinä iässä, että luulen oppineeni elämästä jotain. Ja koska ei riitä, että tyrkytän oppejani ja kokemuksiani omille lapsilleni, perustin jo aika päiviä sitten tämän blogin. Yhtään neuvoa en ole tänne vielä kirjannut, sillä olen hämäläiseen tapaan nukkunut yön yli, jos toisenkin. Vaan nyt näyttäisi olevan aika kypsä.

Jos et halua lukea keski-ikäisen naisen 'viisauksia' ja oivalluksia, jätä tämä blogi heti alkuunsa. Ei tämä tästä mihinkään parane. Itse olisin suonut, että olisin saanut kuulla elämästä ja etenkin työelämästä joltakulta minua viisaammalta, mutta kantapääkouluksi tämä elämän opiskelu on mennyt. Toki olen lukenut paljon ja yrittänyt hypätä välillä koulutuksissakin. Mutta paras tapa oppia ja oivaltaa on ollut keskustella muiden kanssa.

Koska itse olisin mieluummin kuullut joitakin 'totuuksia' ennen kantapääkoulua, haluan nyt jakaa jotain oppimaani eteenpäin. Todennäköisesti kukaan ei opi yhtään mitään, mutta ainakin omatuntoni on puhdas - olen tehnyt parhaani ;-)

Jos olisin nuorena tiennyt kaiken sen, mitä nyt tiedän, olisin varmasti menestynyt ja hurmaava. Olisin tehnyt paljon erilaisia valintoja ja jättänyt hakkaamatta päätäni betoniseen seinään muutamankin kerran.

Elämäni on tällä hetkellä ihan hyvää. Harrastan intohimoisesti valokuvaamista, olen hurahtanut kuvaamisen myötä myös luonnon upeuteen. Vanhempi lapsi on muuttanut kokonaan pois kotoa ja nuorempi asuu opiskeluajan opiskelupaikkakunnalla pohjoisessa. Minä matkustan kolme tuntia päivässä työpaikalle ja takaisin eikä se ole enää ollenkaan yhtä helppoa kuin parikymmentä vuotta sitten. Kuvaamalla ja kirjoittamalla haen hohtoa elämääni ja se toimii vähäiseen vapaa-aikaan nähden oikein mukavasti :-)


Tässä olen minä tyttären luona pohjoisessa. Kamera mukana - tottakai :-) Ensi kertaan :-)