tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tasaista ja epätasaista - loma alkaa just :-)

Tasaista on ollut - siinä mielessä, että mikään tapahtuma tai uutinen ei ole kiihdyttänyt tuon aiemmin postaamani uutisen tavoin. Ja epätasaista siten, että olen ehtinyt tuon jälkeen tekemään kaikkea kummallista ja epätavallista, millä olen kipeyttänyt kroppani kokonaan. Osa kivuista on sellaista tervettä kipua, kuten ikkunoiden pesemisestä kipeytyneet paikat. Lisäksi on huonosta istuma-asennosta johtuvaa selkäjäykkyyskipua, jolle voi onneksi tehdä paljonkin. Toinen polvi on uhitellut aivan uudella 'vekkulilla' tavalla = kipeästi ja käsittämättömästi. Nyt täytyy seurata, meneekö se ohi, vai pitääkö sitä käydä näyttämässä jollekin terveydenhuollon ammattilaiselle.

Projekti Aurinkoinen ja lämmin valokuvauksen täytteinen pääsiäinen ei toteudu suunnitellulla tavalla. Itse asiassa melkein kaikki projektille asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta eikä aikataulu jousta. Syynä on tietenkin oikukas säätila, joka ei nyt suostu taipumaan lämpöön ja aurinkoon. Minkäs sille sitten voi.

Vaikka sade ja pilvisyys harmittavat, ei mikään jaksa peitota lisääntyvän valon tuomaa hyväntuulisuutta. Tai, no hetkittäin. Mutta vain hetkittäin. Sitten mukava ja innostunut fiilis taas palailee pääkoppaan ja koko kroppaan. Se on kevättä :-)

Keväästä tuli mieleen (tai on siis tullut mieleen jo todella monta kertaa), että tarvitsen kevätjalkineet. Erityistilavan jalkineen vaativa jalka kaipaa kengältä hyvää sovitusta, joten netistä ostaminen ei onnistu. Nyt olisi kerättävä reippautta ja lähdettävä oikein kauppaan. Täytyy valita jokin erityisen sateinen ja pimeä päivä ostosreissuun, niin ei harmita kaupoissa kuluva aika. Jalka on kuitenkin ilmoittanut pontevasti tarvitsevansa hyvän ja vakavasti otettavan jalkineen. Sellaisia ei nopealla pikashoppailulla löydy. Ainakaan täältä meidän kylästä. Ja yhtään kauemmas en aio lähteä erikseen ostosten vuoksi.

Vaikkeivät kelit suosisi, toivotan kaikille jo nyt oikein ihanaa ja leppoisaa pääsiäisen aikaa. Itse aloitan lomani jo torstaina, joten loma on jo ovella :-)




perjantai 27. maaliskuuta 2015

Massasurmaajan kuvat pois uutisista muita kaheleita innostamasta!

Odotin, että viisaus olisi valunut toimittajien päihin yön aikana, mutta ei sinne päinkään. En vielä eilen sanonut tästä sen enempää paremman tilanteen toivossa, mutta nyt loihen muutamankin sanan tänne blogiini. Siitä Ranskan lentoturmasta siis.

Kun nyt on selvinnyt, että perämies on tahallaan lentänyt sen koneen vuorta päin täydessä ihmislastissa, niin en ymmärrä yhtään minkäänlaista selitystä tai teoriaa siitä, miksi sen miehen kuvia täytyy nyt esittää kaikilla foorumeilla. Aivan päätöntä touhua!

Kouluammuskelijoiden uutisoinnissa aikanaan opittiin alun kangertelun jälkeen se, ettei tuollaisen ison, raivokkaan rikoksen tehneen ihmisen kuvia kannata julkaista. Muut huru-ukot ja vihaiset, verenhimoiset huomionhakuiset tyypit saavat noista uutta nostetta, jos eivät ole vielä ehtineet toteuttamaan ikävimpiä toiveitaan. He saavat jälleen kerran uuden idolin, joka on omalla teollaan lunastanut paikkansa paitsi heidän ihanteenaan, myös median huomion kohteena päivästä toiseen moneen, moneen kertaan. Omilla kasvoillaan kissankokoisin julkaisuin. Kukapa hullu ei tuollaista kuuluisuutta haluaisi?

En ole tutkinut ulkomaisen median tapaa uutisoida tätä aihetta, mutta oma keltainen lehdistömme (iltapäivälehdet) julkaisevat tuon massasurmaajan kuvaa monissa eri artikkeleissaan nettisivuillaan. Oma pieni kotikaupunkimme sanomalehti julkaisi kuvan myös paperisessa versiossa - ja huomattavan isona. Miksi?!!!

Jos tietäisin, miten tämän tilanteen muuttaisin, niin tekisin sen. Nyt tyydyn purkamaan tuskani ja häpeäni tänne ja toivon, että joku jossain keksii jotain toimivaa. Toivon huomisesta kuvattomampaa päivää :-(

torstai 26. maaliskuuta 2015

Tukholman kauppojen kirjat

Mielessäni oli monta juttua, joista olisin kirjoittanut. Ranskan lento-onnettomuus ja sen tutkinta virittävät ajatuksia nyt kuitenkin selaiseen suuntaan, että mitkään kepeähköt jutut eivät vain irtoa näppikseltä. Tai ehkä minä nyt en muutenkaan kirjoittele mitään kepeää ainakaan sanan positiivisessa mielessä, mutta jos lisätään sana suhteellinen, ollaan jo ehkä ajatuksieni ytimen lähellä :-)

En toisaalta halua enkä jaksa lähteä pyörittelemään mitään tuon ikävän uutisen virittämää ajatustakaan eteenpäin, sillä media tekee sitä jo ihan kylliksi. Ja silti sormet hyrisevät päästäkseen näppäimistölle...

Kirjoja siis... Tyttäreni on kasvissyöjä. Tosin syö myös maitotuotteita ja kalaa. Kasvissyöjät osaavat tuolle jonkin ihan oikean termin. Olen kuullut sen, mutta minulle on merkitystä vain se, että tyttäreni ei syö lihaa ja haluaa syödä terveellisesti. Tytär on siis täysi-ikäinen ja opiskelee pohjoisessa - tämä näin taustaksi.

Tukholmassa käydessämme etsimme kirjakauppoja niin yleissivistyksen vuoksi kuin aidosta mielenkiinnostakin. Tytär vaihtoi kännykän kieleksi ruotsin (ylioppilaskirjoitusten ruotsin kokeen alla) ja siellä se ruotsi taitaa vieläkin olla. Ja kun kiinnostusta on sekä ruotsin kieleen, että terveellisiin kasvisruokiin, pidimme silmällä mielenkiintoisia ruokakirjoja. Samalla toki etsimme luonto- ja valokuvausaiheisia kirjoja minulle.

Pettymys oli se, ettei mikään löytämistämme kirjakaupoista ollut mitenkään suuri tai edes monipuolinen. Ruokakirjoja kirjakaupoissa oli paljon, aivan ällistyttävän paljon. Joten kaiken kirjapaljouden joukosta löysimme yhden mukaan ostettavan kasvisruokakirjankin. Kasvisruokakirjat eivät keskimäärin ole terveysruokakirjoja, vaikka nykyisen terveyskulttuurin aikana luulisi moisten kirjojen olevan varsinaisia myyntitykkejä. Vaan ei. Usein resepteissä käytetään kermaa, pastaa, paljon juustoa ja niin edelleen. Mutta yksi kirja siis löytyi - se oli hienoa :-)

Valokuvauskirjojen vähäisyys hämmästytti. Koto-Suomesta melkein mistä tahansa kirjakaupasta löytyy huomattavasti monipuolisempi valikoima valokuvauskirjoja kuin Tukholman kaupoissamme. Luontokirjoja ei löytynyt sitäkään vähää. Matkailukirjojen paljous taas hämmensi - niitä riitti :-)

Edellisellä vuosituhannella Åhlensin tavaratalossa käydessäni siellä oli upea kirjaosasto. Nyt se oli vain varjo entisestään. Onneksi meillä Suomessa on vielä kirjoja ja kirjaosastoja monipuolisista kirjakaupoista puhumattakaan.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Iso, väkevä viilto terveeseen oikeustajuun - nämä ihmiskauppa'rangaistukset' siis :-(

Oikeustajuni on ollut monesti koetuksella. Lehdistä luettujen oikeustapauksien vastapainoksi olen toiminut vuosia sitten myös käräjäoikeuden lautamiehenä yhden nelivuotiskauden. Silloin oppi hieman lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöistä.

Tällä kertaa oikeustajuani horjuttaa juuri julkaistu ihmiskauppatuomio. Lohtu tässä on, että tuomion kokevat kohtuuttoman lieväksi monet muutkin, myös alan oppineet. Ensin näin jostain lööpistä naiselle määrätyn korvaussumman: 15 000 euroa neljän vuoden vankeuden ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamasta kärsimyksestä! Kun Anneli Auer joutui istumaan vankilassa ilman lainvoimaista tuomiota 600 vuorokautta - siis alle kaksi vuotta - asiantuntijat veikkaavat, että 'normaali' 100 euroa päivässä ei tule riittämään korvauksiin. Arviona on jokin summa väliltä 100-400 euroa. Pikaisella laskutoimituksella tuon neljä vuotta vangittuna olleen naisen pitäisi saada siis minimissäänkin (ilman muita tuomioita seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja yhden lapsen ihmiskaupasta) 4x365x100 euroa = 146 000 euroa! Nils Gustafsson on saanut aikanaan Bodom-järven tutkintavankeudestaan jopa 700 euroa päivältä. Tämän nuoren naisen kohdalla vastaava korvaus olisi siis 4x365x700 euroa = 1 022 000 euroa!!!  Ei tunnu yhtään reilulta tuo 15 000 euroa :-(

Vieläkin suurempi epäoikeudenmukaisuus on tietenkin kahden syylliseksi todetun aikuisen saamat erittäin lepsusta päästä olevat rangaistukset. Raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittavat rangaistukset ovat kaiken kaikkiaan käsittämättömän pieniä tässä armaassa Suomen maassamme, helpolla täällä pääsee. Nyt tässä tapauksessa mukana on monia muitakin rikoksia, kuten ihmiskauppa ja silti tuomiot tulevat törkeän ihmiskaupan rangaistusskaalan alarajoilta (3 vuotta 10 kk sekä 2 vuotta 8 kk). Kyse oli kuitenkin NELJÄSTÄ vuodesta...

Toivottavasti tapaus menee hoviin ja sieltä löytyisi järkeä ja ennen kaikkea tervettä oikeudentajua...

Että silleen tänään :-(

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Superia... ;-)

Univelkaa on taklattu superunilla, vaikkei yksi yö koskaan kesää teekään (vai miten se sananlasku oikein menikään) ;-) Täytyisi varmaan tehdä perusteellisempi muutos elämäntapoihin - kuinka pitkälle sitä jaksaisikaan mennä?

Luonnon rauha ilahduttaa jokaikinen kerta, Pitäisi taas opetella olemaan tekemättä mitään hyödyllistä - edes aika ajoin.

Kolmas kerta toden sanoo? Toivottavasti. En kirjoita enää yhtään enempää ja toivon, että tämän julkaisu vihdoin onnistuu :-) Ihanaa viikonlopun jatkoa :-)


torstai 19. maaliskuuta 2015

Hyvä päivä :-)

Viikko on ollut vauhdikas - keskimäärin ihan positiivisessa mielessä. En ole antanut itseni ryhtyä suorittamaan blogipostauksia, vaan kirjoitan nyt, kun mieli ei ole hengästynyt.

En tiedä, johtuuko se hyvästä säästä vai aidoista kokemuksista, mutta tämä viikko on ollut kannustava :-) Kiire on kannattanut, tulokset ovat olleet sen arvoisia. Olen malttanut olla vedättämättä itseäni tappiin asti. Viikkoon on mahtunut muutakin kuin perustyötä: vapaaehtoistoimintaa, valokuvaamista (ylellistä talven jälkeen arkiviikolla), uusia vastuita ja kohtuullisen hyviä yöunia. Olen tosin kuulemma välillä yöllä tiuskinut, että "Älä koske minuun!!!" ja herättänyt sillä mieheni. Se kertoo unieni laadusta jotakin. Onneksi mies on kestävää laatua :-)

Älylliset lisähaasteet arkityön lisäksi tekevät mielialalleni ihmeitä. Nautin taas elämästä monin verroin enemmän :-)

Kukin taaplaa tyylillään. Tämä puolisuorittaminen taitaa olla se minun tyylini... Ihanaa lähestyvää viikonloppua!!!

Vapautta, vapautta ja uuden alkua... :-)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ihanaa suoritusvapaata viikkoa :-)

Univelkani on hankittu pitkän ajan kuluessa eikä se näytä paranevan pikakeinoilla. Tein siis viikonloppuna myönnytyksiä ja luovuin monesta mukavasta jutusta vain nukkuakseni. Ja kyllä sitä unta riitti. Olisi riittänyt enemmänkin kuin mitä sitä itselleni soin... ;-)

Olen suorittaja. Luulen nykyään suorittavani vähemmän kuin aikaisemmin, mutta huomaan koukuttuvani suorittamiseen edelleenkin todella herkästi. Ikävää on, kun itselle rakas asia muuttuu suorittamiseksi. Mielihyvää ja elämän laatua alkaa optimoimaan suorittamalla ja itseä tulee kuvainnollisesti ruoskittua kaikesta siitä, mitä ei saa tehtyä. Rakkaasta asiasta voi silloin tulla painolasti.

Yritin viikonloppuna taiteilla mielihyvän, suorittamisen, intohimon ja luopumisen välimaastossa. Enkä yhtään tiedä, onnistuinko. (Tässä se suorittaminen taas nousee esiin...)

Lepäsin kuitenkin enemmän kuin tavallisesti. Se on hyvä asia, sillä lepo tuli tarpeeseen. Maltoin nauttia myös pelkästä aurinkoisessa ulkoilmassa olemisesta, vaikka se kamera roikkuikin siinä kaulalla. Maltoin kuunnella ja odottaa. Ne eivät suju minulta itsekseen ja luonnostaan. Kuunteleminen on minulle helppoa, kun jollain on jotain asiaa. Mutta hiljaisuuden kuunteleminen ja sen odottaminen, että jotain saattaisi kuulua jostain, on edelleen vaikeaa. Mieli askaroi sen kimpussa, mitä kaikkea tehokasta tuona odotusaikana voisi saadakaan aikaan...

Hiljaisuuden ja luonnon äänien kuuntelu, niihin keskittyminen ja hiljentyminen nostavat ainakin minulla ajatukset vähän isommalle tasolle. Kyse ei ole enää minusta ja minuun liittyvistä asioista. Minusta tuleekin pienen pieni osanen kaiken luonnon ihmeellisyyden keskellä - tai reunalla. Sen ymmärtäminen rauhoittaa ja tekee hyvää. Minun suorittamiseni ei sittenkään ratkaise kaikkea... Vaikka silläkin on tietenkin oma merkityksensä...

Näillä ajatuksilla viikko alkaa. Jatkukoon se aurinkoisilla fiiliksillä ja positiivisilla ajatuksilla, jopa teoilla :-) Ihanaa tätä viikkoa!


torstai 12. maaliskuuta 2015

Narsisseja ja mind mappeja

Ostin kaupungin toisesta tavaratalosta ruukkunarsisseja ja ne alkoivat heti kukkimaan. Nuput olivat toki valmiina, mutta niiden puhkeaminen kukkaan kävi nopeasti. Ilahduttavaa :-)


Kukat ja niiden keltainen väri piristävät väsynyttä päätä. Vaikka kukat ovat pieniä, niitä on onneksi yhteensä paljon noissa kolmessa ruukussa.

Olen tehnyt tänään töitä tällä zombi-päälläni tehokkaimmin käyttämällä mind map -ohjelmaa. Töissä käytän tällä hetkellä paremman puutteessa ilmaista netin kautta toimivaa ohjelmaa nimeltään Coggle. Kyseessä on, kuten nimestä voi aavistaa, google-perheen tuote. Se on hieman kankeakäyttöinen, mutta ehdottomasti parempi kuin ei mitään.

Mind map -ohjelma sopii minulle paremmin kuin käsin piirrettävä mind map. Käsin rustatessa minulta loppuu aina tila kesken kaiken. Ja suttua syntyy, kun en osaa aina sijoittaa kaikkea heti ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan. Ohjelmiston avulla tila jatkuu juuri sinne, minne haluan ja voin järjestää kaikkea uudestaan. Sitä paitsi tuotos on välittömästi myös muiden tiimin jäsenten käytettävissä.

Kotikoneella käytän koneelle ilmaiseksi asennettavaa Xmind-ohjelmistoa. Se on mielestäni hieman näppärämpi kuin Coggle, mutta se täytyy päästä asentamaan koneelle. Meillä töissä ei ilmaisohjelmia asennella koneille...

Kuten arvata saattaa, maksullisista ohjelmistoista löytyy sitten kovaa tavaraa vaikka mihin lähtöön. Mutta niiden nimiä en ryhdy tässä mainitsemaan.

Mind map -tekniikan hyvänä puolena on se, että sekavasta tietomassasta saa yksin tai ryhmässä helpohkosti jäsenneltyä järkeviä kokonaisuuksia. Silti dokumentoinnin voi tehdä sana tai käsite kerrallaan. Sellainen menetelmä sopii hyvin väsyneellekin päälle :-)

Tänään siis tuli mukavasti 'suoritettua', vaikkei oma kapasiteetti alunperin sellaiseen tuntunut taipuvankaan. Suurin osa mind mapeista tuli tehtyä yhdessä kollegan kanssa - todella tuloksellista ja silti innostavan mukavaa :-)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Univelkaa...

Univelka himmentää ajatuksia ja vähättelee ilon aiheita. Aurinko ilahduttaisi, jos sitä ehtisi ulos asti katselemaan. Nyt on pitkää päivää toisensa perään, mutta elän toivossa, että pian ehtisi ulkoilemaan muulloinkin kuin pimeässä tai sateessa. Varmasti ihan pian...

Valoisia kevätpäiviä meille kaikille :-)


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tutustumista Ruotsin alkoholipolitiikkaan...

Olen käynyt edellisen kerran Tukholmassa lentokoneella vuonna 1989, hieman aikaa siis kulunut :-) Silloin alkoholin kulutukseni oli noin lasillinen vuodessa, paikalliseen alkoholipolitiikkaan ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota, Pisimmillään vietin Tukholmassa viisi viikkoa kerralla kouluttautumassa AXE-puhelinkeskusten ylläpitoon :-) Siitä oli vain hieman hyötyä työlleni, eikä moisia kouluttautumisrupeamia ole tullut sen jälkeen. 90-luvulla kävin jenkeissä kolmen viikon koulutuksessa, mutta sen jälkeen ajat ovat muuttuneet.

Tukholmassa vietetyn ajan jälkeen on todella paljon muuttunut. Silloin työmatkat Tukholmaan (ja Osloonkin) kuljettiin aina bisnesluokassa. Sittemmin työmatkojakin on tullut kuljettua turisti- tai ekonomyluokassa. Little did I know back then :-)

Reilut 25 vuotta myöhemmin reissasin jälleen Arlandaan.  Ei mitään jälleennäkemisen lämmintä fiilistä. Joko muistot olivat haalenneet tai lentoasema oli muuttunut ;-) Edellisllä kerralla matkasin taksilla hotellille - nyt etsimme flygbussin ja jopa löysimme sen. Matka taittui sillä hienosti.

Mutta se alkoholipolitiikka. Siihen tutustuin tällä reissulla. Kävimme Systembolagetissa (Ruotsin Alko) Hötorgethallenissa. Törmäsin siellä historiaan. Pullojen ja asiakkaiden välissä oli tiski. Omat ostokset piti tietää ja kertoa ne myyjälle tiskin toiselle puolen. Apuna oli metrikaupalla lasintakaista hyllyä täynnänsä alkoholipulloja - näytillä. Niistä sai valita ja kertoa valintansa myyjälle. Näinhän se sujui Suomessakin, kun täytin täysi-ikäisyyden vaatimat vuodet. Järkyttävää...

Myöhemmin kävelimme sellaisen Systembolagetin ohi, jossa näytti olevan käytössä itsepalveluperiaate. Se oli helpottavaa, vaikkemme siellä enää käyneetkään.

Tukholma-oppaassa kerrottiin, että Systembolaget on auki tavallisimmin (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) arkisin klo 10-18 ja lauantaisin klo 10-13. Ei mitenkään yleisöystävälliset aukioloajat... Raittiusliike on lukemani mukaan ollut vahva vaikuttaja Ruotsin elämässä. Siksi Systembolagetista saa ostaa alkoholia vain 20 vuotta täyttänyt henkilö. Ja siis klo 10-18 arkisin. tai klo 10-13 lauantaisin. Tämä tuli yllätyksenä.

Toinen alkoholiyllätys tuli lentokentällä matkalla kotiin. Olisimme tuoneet tuliaisina perheen miehille jotain erilaisia alkoholijuomia lentokentältä. Sen sijaan Duty Freessä oli plakaatti, jossa kerrottiin viinin ja muiden alkoholijuomien olevan vain EU:n ulkopuolelle matkustavia varten. Ok. Ehkä niitä olisi voinut ostaa silti, vain hieman kallimmalla hinnalla. Mutta missään ei ollut mainittu, mikä tuo kalliimpi hinta olisi ollut. Tavallisesti näissä tapauksissa hinta on aivan mahdottoman kallis. Lontoosta tullessa alkoholia myydään kaikille. Vaikka jotkut hinnat ovat vain kaukomatkailijoita varten, myös EU:n sisäistä liikennettä varten on olemassa alkoholin myyntiä. Siksi Tukholman käytäntö yllätti.

Päädyimme ostamaan perheen miehille karkkia. Toivottavasti nauttivat noista varasuunnitelmatuliaisista ;-)



torstai 5. maaliskuuta 2015

Tukholma, Kaknästornet ja palohälyytys

Kolme päivää ja kaksi yötä Tukholmassa tyttären kanssa. Laatuaikaa, paljon kävelemistä, shoppailua, paikalliselämän tutkimista ja uusiin paikkoihin tutustumista.


Kuva on pilvisen ja hieman sateisen päivän otos Kaknästornetista, televisiolähetystornista, josta näkee komeasti ympärilleen. (Huomaa, että edellä kaksi eri linkkiä.) Ehdimme ottaa kuvat aivan rauhassa ja siirtyä 30. kerroksen kahvilaan, tilata kahvit ja minulle juustokakkupalan sekä istuutua pöytäämme, kun palohälyytys pärähti ilmoille. Olin skeptinen elämäni monien aikaisempien turhien palohälyytysten jälkeen, enkä lähtenyt hoppuilemaan. Meidän piti kuitenkin siirtyä kerrosta ylemmäs turvaan palo-ovien taakse. Saimme onneksi ottaa tilatut tarjoilut mukaan :-)

Paria kerrosta alempana olevasta ravintolasta ja meidän kahvilakerroksestamme kerääntyi 31. kerrokseen aikamoinen joukko, joista kaikki eivät ottaneet tilannetta kovin tyynesti. Jälkeenpäin melkein nolottaa tarmoni nauttia cafe latteni ja juustokakkupalani, kun pari pariskuntaa piti toisiaan hengissä jatkuvalla suutelemisella...

Palvelu kuitenkin pelasi. Ravintolassa ateriointinsa keskeyttäneille luvattiin joko uusi (lämmin) ateria tai halutessaan aterioinnin peruutus ilmaiseksi. Henkilökunta oli kovin ystävällistä. Palohälyytys oli lisäksi aiheeton, mitään vaaraa ei ollut missään vaiheessa.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ajankäytön priorisointia

Mitä enemmän ikää karttuu, sitä ronkelimmaksi tulen ajankäyttöni kanssa. Priorisoin yhä tarkemmin, mihin haluan päivittäiset 24 tuntiani käyttää. Kaikkea ei ehdi. Priorisoinnin ohessa minulta jää ikävä kyllä katveeseen asioita, jotka ovat tärkeitä. Kuten ystävät. Pidän heihin yhteyttä aivan liian vähän.

Mikä ei ole kalenterissa, se ei yleensä ole mielessäkään. Isoimpia intohimoja lukuunottamatta. Pitää siis opetella laittamaan yhä enemmän tehtävälistaa kalenteriin, myös yhteydenottoja ystäviin  jne.

Olen ymmärtänyt käyttäväni enemmän aikaa aikuisten lasteni kanssa kuin keskimäärin tehdään. Se on minun valintani. Kaksikymppinen ei ole vielä kypsä aikuinen, en osaa jättää heitä itsekseen, vaan haluan olla käytettävissä, jos apua tarvitaan. Ehkä paikkaan tässä myös omaa elämääni. Arvostella saa, minä pysyn valintani takana.

Mutta kukin jakakoon aikansa niin kuin haluaa. Pääasia, että joskus miettii myös sitä, mitä itse haluaisi myös pitemmällä tähtäimellä.

Ihanaa alkavaa viikkoa :-)